I hear the birds on the summer breeze, I drive fast

Taustalla soi Lana del Reyn Paradise-vinyyli, siitä ja ihanan kirkkaasta ilmasta, kevään toiveikkuudesta, ensimmäisen tekstin otsikko.

Mistähän kaikesta sitä voisi lähteä liikkeelle? 

Olen haaveillut "omasta huoneesta", paikasta, jonne sanailut ja kuvailut, ajatukset ja niiden puolikkaat, ideat, visiot, turhaantumiset, matkakertomukset, oppimiskokemukset ja hartaudet voisi koota yhteen ja samaan paikkaan. Voi olla, että lopulta päädyn taas hökkelikyliin, rinnakkaisyhteisöihin. Lupaan kuitenkin yrittää parhaani, että pitäisin tämän pirtin ovet avoimina eikä ketään tarvitsisi jättää porstuaaseen värjöttelemään. 

Vaikka olen pyrkinyt pääsemään turhista määritelmistä viime aikoina eroon, on ehkä silti hyvä sanoa sananen tai kaksi. Olen 26-vuotias teologian maisteri, joka aloitteli uraansa korpimaisemissa itärajalla. Ihmisten kohtaaminen, kertomusten rikkaus ja rosoisuus sekä jaetun leivän tuoma yhteys tekivät lähtemättömän vaikutuksen ja ovat auttaneet toisaalta pappisidentiteetin mutta myös oman teologisen ajattelun muotoutumisessa.  Staattinen merkitsee välttämättä taantumusta, joten olen tyytyväisenä osana prosessia, jatkuvaa virtaa. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettenkö tunnustaisi traditioiden merkitystä ja arvoa. Päinvastoin.

Tällä hetkellä olen jatkanut opintojani humanistisella puolella pääaineenani aate- ja oppihistoria, kylkiäisinä taidehistoriaa ja filosofiaa. Olen ollut erityisen kiinnostunut vastakkainasettelujen historiasta, hegemonia/marginaali, valtio/pienyhteisöt, valtakulttuuri/vastakulttuuri. Sen lisäksi ruumiillisuuteen ja sen erilaisiin representaatioihin liittyvät teemat kutkuttavat  Selvää lienee, että näen kristinuskon voimakkaan vastakulttuurisena voimana, jonka eetos nousee ja tuleekin nousta maan vähäisten äänistä ja kokemuksista  -banderollinaan Paavalin sanat "vapauteen Kristus meidät vapautti".  

Tämän lisäksi, lähinnä kuriositeetteina, mainittakoon, että pidän vanhoista mustavalkoisista (kauhu)elokuvista sekä uuden aallon elokuvista, kasvisruuasta,  vihreästä teestä ja Tapio Rautavaarasta. Mieluiten kuuntelisin musiikkini joko vinyyleinä tai c-kasetteina. Hullaannun menneen maailman estetiikasta, kansanperinteestä ja hyvistä kirpputorilöydöistä. Minua rauhoittaa oman kasvimaan laitto, lihansyöjäkasvien kasvattaminen, talon lämmittäminen puulla ja metsäretket. Innostun (vaihtoehto)kulttuurista, johon pyrin työntämään omatkin sormeni mukaan – aikaisemmin se on tapahtunut ennen kaikkea oululaisen Paska Kaupunni ry:n ja roller derbyn kautta. Sanat ja kuvat kulkevat mukanani, haluaisin panostaa yhä enemmän erityisesti filmikuvaukseen.Tahdon vallata diy-henkisellä kulttuurilla Kainuun kolkat ja tehdä paljon sammalgraffiteja.  Opettelen raivoraittiutta ja säännönmukaisista laudes-hetkistä kiinnipitämistä. 

Nyt olen palannut nälkämaille – ja rakastun yhä uudestaan sen kauniiseen korpeen.