Dance, dance, dance to the radio!

Seuraava teksti on viime viikolla radio Kajauksessa kuultu aamuhartaukseni.



Menneen piinaviikon tai hiljaisen viikon keskiviikkona Kirkko Helsingissä julkaisi kuvan twitter-tilillään. Siinä oli kärsimysajan värien lomassa Jeesus orjantappurakruunu päässään. Teksti kuului: "Ristiinnaulitkaa kapinallinen!"  - viitaten hiljaisen viikon kärsimystien tapahtumiin. Alapuolella oli teksti: "Vaikka totuus usein häviää huutoäänestykset, uskalla uida vastavirtaan."

Kuva pysäytti. Se herätti aamu-unisen mielen.

Mitä on vastavirta? Mitä on vastakulttuuri? Käytän apunani yhtä, ehkä aika yllättävääkin esimerkkiä.

Lainaan yhtä 1800-luvun kuuluisinta kirjailijaa, Leo Tolstoita, joka kääntyi vanhuuden päivillään voimakkaasti kristinuskon puoleen. Hän kirjoittaa vuorisaarnaa puidessaan seuravasti:

"On totta, että vuorisaarnan ja sen kehotusten täydellinen onnistuminen ihmisten kohdalla on vaikeaa, ja että kaikki ihmiset eivät tule löytämään onnellisuutta noudattaessaan näitä kehotuksia. Voidaan sanoa, että vuorisaarnan kehotukset ovat jopa typeriä tai hullunkurisia - tai että kuten epäuskoiset väittävät, Jeesus oli mukamas vain idealisti tai haihattelija, jonka epäkäytännölliset kehotukset upposivat vain mieleltään sinisilmäisiin opetuslapsiin. Mutta samalla on kuitenkaan mahdotonta kieltää sitä seikkaa, että Jeesus sanoo hyvin selkeästi sen, mitä vuorisaarnassaan haluaakin sanoa. Nimittäin sen, että älkää tehkö pahalle vastarintaa. Se, joka kuuntelee Jeesuksen opetusta, ei voi tulla tässä asiassa muuhun johtopäätökseen."

Tolstoin mukaan Jeesus esittelee vuorisaarnassaan aivan uudenlaisen, vallankumouksellisen näkemyksen siitä, kuinka ihmiskunnan asiat tulisi järjestää, kuinka ihmisten tulisi suhtautua toisiinsa ja suhtautua maailmaan. Älkää tehkö pahalle vastarintaa, katkaistaa pahan kiere, katkaiskaa väkivallan kierre. Tehkää toisin! Uikaa vastavirtaan!

Maailma on kautta historian näyttänyt teille yhdelaista mallia - se on riitaan vastaamista riidalla, lyömiseen vastaamista lyömiselle, sotaan vastaamista sodalla. Tehkää toisin, tehkää paremmin! Älkää kulkeko miekan tietä, kulkekaa ristin tietä.

Kuvailemaani twiittiin liittyen voisi sanoa: tällöin häviämme ehkä huutoäänestykset, mutta silti meidän on uitava vastavirtaan.

Pahan kierteen, vihan ja koston kierteen, voi katkaista vain rakkaudella: kärsivällä ja uhrautuvalla rakkaudella. Toisen posken kääntäminen voi lyhyellä tähtäimellä tarkoittaa hetkellistä lisää kärsimyksiin, mutta ei kuitenkaan pitkällä aikavälillä. Samalla tavalla kuin väkivalta on tarttuvaa, on myös rakkaus tarttuvaa.

Kysymys ei kuitenkaan ole siitä, että me tieten tahtoen suostuisimme alistumaan ja nöyrtymään epäasialliseen kohteluun saati väkivallan uhkaan. Tietenkään ei.

Kirkkohistoria kertoo, että kristinusko on olemukseltaan vastakulttuuria - se on noussut jonkin olemassa olevan, vallitsevien olojen vastavoimaksi. Se oli ihmistä, mutta myös yhteisöjä merkittävällä tavalla muuttava voima. Vallankumous, joka lähti sisäisesti, mutta laajeni ulospäin - Jumalan valtakunta, pieni sinapinsiemen, yksilö, toinen yksilö, kolmas yksilö, neljäs yksilö, viides yksilö ja niin edelleen... Rikkaruoho, joka ottaa valtaansa koko pellon. Epätoivottu, vastavirtaisuutensa vuoksi.

Rakkaudella vastaaminen - mitä tarkoittaisi se muutos? Mitä se tarkoittaisi kaikille niille rakennelmille, joita ympärillä näemme? Mitä se tarkoittaisi veloille, halullemme kostaa väärintekijöille, halullemme ottaa maailmassa, jossa kaikille olisi tarpeeksi, mutta osalle ei ollenkaan ja toisille yllin kyllin? Mitä tapahtuisi niille asioille, joita pidämme itsestäänselvyyksinä, välttämättömyyksinä niin sanotulle onnelliselle elämällemme? Tavaramäärille, tehotuotannolle, kulutukseen perustuville itsemme rakennusprojekteille?

Mitä ihmissuhteillemme? Mitä väärintyneelle hyötysuhteellemme muuhun elolliseen, koko luomakuntaan?

Minä voin sen päättää - tässä, tänään. Minä voin päättää, kylvänkö ympärilleni väkivallan vai rakkauden siemenen. Otanko käteeni miekan vain selkääni ristin.

Ystävän tekemä ihana vegaanikakku ilostutti lauantai-iltapäivää.