keskiviikko 8. huhtikuuta 2015

Mites toi pääsiäinen? pt.1











Itken aina, kun kiirastorstaina urut hiljenevät. 

Olen haaveillut pitkään, että pääsisin joskus kuvaamaan filmikameroilla Yhdysvaltojen Bible-belt -alueen tienvarsikylttejä. Käydä katsomassa suvaitsemattomuutta ja hurmiota, herranpelkoa. Ehkä oppisi jotain kohtaamisesta, enemmän kuin mukavuusalueella oleskellessaan. Tänään aivan toisessa tilanteessa, jo pääsiäispyhien jälkeen, luennoitsija sanoo, että tutkimustyö on "eläytymisen ja etääntymisen jatkuvaa kiertoa". Hän sanoo myös, että sanoilla on valtaa, sanat ovat vallankäyttöä, meidän täytyy tarkata sanojamme. Maailmantilannetta tarkasteltaessa, tutkimusta (ja minä lisään: kirkollista työtä tehdessä) pitää olla rohkeutta samaistua mös siihen, mikä tuntuu "järjettömän oudolta". Että ymmärrys voisi lisääntyä, että väkivalta vähenisi, voisi nähdä, että konfliktien takana on ihmisiä, yksilöitä. 

Suomeenkin on piirretty oma Bible-belt -alueensa. Eräässä entisessä työpaikassani ilakoivat siitä, että tuo vyöhyke kulki oman seurakunnan halki. Kun päätyy tilanteisiin, yhteisön omin voimin rakentamiin mäntyhuoneisiin, perukkaan, jossa samat suvut ja samat ihmiset ovat aina olleet ja tulevat aina olemaan, jonnekin, missä papin sukupuolella on vielä väliä - sitä ymmärtää, ettei tosiaan tarvitse matkata Atlantin yli. 

2 kommenttia:

  1. Ihana kun olet taas aloittanut. Tutkimuksen lisäksi eläytymisen ja etääntymisen jatkuva kierto taipuu aika moneen. Hienosti ilmaistu. Järjettömän outoon samaistumisen asia myös on tosi tärkeä. Hyviä muistutuksia.

    VastaaPoista
  2. Hei ihana L! Joo, tällaisessa muodossa tällä kertaa ;)

    Ajattelin tuosta eläytymisestä ja etääntymisestä aivan samaa. Hurjan mielenkiintoinen oli luento, jossa raamatuntutkimuksen näkökulmasta pohdittiin Israel-Palestiina -konfliktia. Tohtorikoulutettava kuului koulutusohjelmaan, jossa tarkoituksena on tutkia uskontojen välistä rauhanomaista rinnakkaiseloa historiassa ja nykypäivänä sekä tietysti myös väläyttää toiveikkaita mahdollisuuksia.

    Samalla erityisesti pohdittiin mediakriittisyyttä ja -lukutaitoa. Keneen esimerksi suomalainen lehdistö toivoo meidän samaistuvan? Kenen näkökulma jätetään ulkopuolelle? Tätä uutista käytettiin esimerkkinä: http://yle.fi/uutiset/aili_jarvela_opettaa_musiikkia_palestiinalaislapsille__taalla_ei_ole_itsestaanselvyys_etta_voi_tehda_muutakin_kuin_heitella_kivia/7891185

    Yksi merkkitävä muutos on kuitenkin se, vaikka jutusta muuten voisi pakinoida pitkäänkin, että Palestiina kirjoitetaan Palestiinana. Isolla kapiteelillä. Palestiina, Palestiina, Palestiina!

    VastaaPoista