THE change is gonna come

Aikanaan teologisessa uskonnonpedagogiikan praktikumeissa eräs keski-ikäinen mies piti ryhmällemme harjoittelutunnin - olisiko ollut kristillisestä armosta, Jumala rakkaudesta.. en muista aivan tarkkaan. Hän aloitti kuitenkin tunnin soittamalla Judas Priestin Turbo lover -kappaleen.

Kirkollisissa piireissä saa yllättyä aina uudestaan - eikä aina mitenkään niin hyvällä kuin äskeisessä esimerkissä. Ainakin syrjäseuduilla olen ehtinyt törmätä useamman kerran keskusteluihin siitä,
että mikä on soveliasta musiikkia. Tällä en tarkoita keskusteluja siitä, että
mitä on sopivaa soittaa vaikkapa hautajaisissa tai kirkkohäiden yhteydessä. Siihen
on olemassa aivan selkeät ja perustellut ohjeet, joista yksi keskeisin koskee sitä,
että esimerkiksi noiden molempien kyseisten toimitusten kohdalla on kysymys
jumalanpalveluksesta ja sen erityinen luonne on tultava esille.

Nyt puhun ihan oikeasti ja puhtaasti sitä, että mitä musiikkia nyt ylipäätään kenenkään
on soveliasta kuunnella.

Ymmärrän erilaisia musiikkimakuja ja sitä, ettei kaikki musiikki ole kaikkia varten.
Niin kuin minulle suomimetalli. Ei vain passaa pirtaan. Tietyt noisen alalajit jätän myös mieluusti väliin. Ohitettaviin kuuluu myös esimerksi Radio Dei:n soittamat "kevyet hengelliset laulut". Ja onhan näitä.

Mutta se, kun joku määrittelee minun puolestani, saako joku biisi koskettaa tai tuoda hengellisiä ahaa-elämyksiä, on minusta vain moukkamaista.

Olen sekakäyttäjä tässä asiassa. En pysty määrittelemään etukäteen sitä, mikä biisi koskettaa tai tuo jonkun uuden ahaa-elämyksen hengellisyyden saralla. Samalle soittolistalleni mahtuvat bysanttilainen kirkkomusiikki, Taizé-laulut, vanhat raskaspolkuiset virret kuin liuta muita, jollain tavalla "kevyenä" musiikkina pidetyt.

Seuraavaksi laitankin täysin satunnaisessa järjestyksessä liudan erilaisia biisejä. Ne ovat puhutelleet, pysäyttäneet. Ne ehkä kertovat jotain myös hengellisestä elämästä, tietyistä mielenmaisemista, hetkistä, joihin on täytynyt pysähtyä. Ne eivät kerro tyhjentävästi tai rationaalisesti asioita, eivät ota kantaa dogmatiikkaan tai kirkkojärjestykseen, eivät määrittele, kuinka on uskottava. Hyvä oikeastaan niin.

Sävelet kulkevat villeinä ja vapaina, ilman tunnustuskuntien rajoja. Pureutuvat, polemisoivat, eivät pyytele anteeksi.