Vuosia sitten viimeksi tavattu sukulainen sanoi, että muistutan juoppoa isoäitiäni. Hautajaisissa sain paketin, joka oli jäänyt joululta - ja viimeiseksi. Sieltä paljastui kettukarkkeja. Kuulin juttuja merimiehistä ja taidekauppiaista, kuvista vastaanottokeskuksen aulassa. Samana iltana kävin katsomassa kauhukabareeta kaupunginteatterissa ja itkin ensimmäisen 10 minuuttia tunnekuohun vallassa napsutellessani muun yleisön kanssa sormia.
Kun tulin kotiin varikset söivät pihalla kuollutta oravaa. Sisällä kannukasvi oli kuihduttanut kannujaan. TV:ssä kerrottiin uudesta jytkystä. Kännykkäni whatsapp tulvi itkunsekaisia viestejä - mitens nyt kulttuuri, mitens nyt ympäristö, voiko joku vielä peruuttaa lakiesitykset, joita tehtiin viime kaudella. En ollut ehkä yhtä yllättynyt kuin osa, mutta en ollut suostunut juurikaan ajattelemaan asiaa aikaisemmin.
Päätin, että parasta nyt mennä vain nukumaan ja unohtaa se linkki, joka tiivisti käymieni keskustelujen tunnelmat.
- - -
Kun herään seuraavana aamuna joudun palauttamaan vaeltelevan mieleni lukemattomia kertoja aamuteen juontiin. On vaikeaa olla läsnä, kun pelon kartta tuntuu alkavan oman ikkunan takaa. Aukaisen Oulusta tuliaisna tuomani Tulva-lehden, jossa vt. päätöimittaja Terhi Toppala kirjoittaa: "Yhdenvertaisuutta ja ihmisoikeuksien toteutumista ovat Suomessakin uhanneet arvokonservatiivinen liike, oikeistopopulismi sekä rasistiset ja fasistiset suuntaukset."
Suljen lehden.
Palaan nuuhkimaan höyryävää teetä.
- - - -
Kun illalla katsomme Almodovarin elokuvia omilla kuplillani ei tunnu olevan loppua. Puhaltelen niitä muovisesta saippuakiposta, olohuone täytyy niistä ja omat kasvoni heijastuvat jokaisesta. Kukaan muu ei puhaltele, minä vain. Mun queer-kuplat, mun anarkisti-kuplat, mun feministiset-kuplat, mun-kesäkäytössä-oleva-kuplavolkkari....
Tulistun! Miten sä voit sanoa kenellekään, että "ellen saa tanssia, se ei ole minun vallankumoukseni", kun paikoissa, joissa työskentelen, tanssia pidetään edelleen syntinä!.
Kärrään käytöstä poistetuista kaupungin duunaritiloista vanhan metallisen pukukaapin työhuoneeseeni. Olen haaveillut siitä pitkään ja sovitellut sitä muuten työhuoneeni ilmeeseen.. Kaappi oli ilmainen, hain sen käytännössä roskalavalta. Kotiin päästyäni kurkkaan tilini saldoa ja sadattelen. Olen keskituloinen ja täysin pöhöttyneen keskiluokkainen, mutta silti valitan. Mulla on nää mun kuplat, vroom-vroom! Haaveilen korkeista loft-tiloista ja design-huonekaluista ja tahtoisin matkustaa joka syksy johonkin Euroopan suurkaupunkiin katsomaan "vähän kulttuuria". Välillä tuntuu, että asunto lahoaa käsiin, mutta siinä on kuitenkin noin 100 neliötä tilaa, jota toisinaan väitän liian ahtaaksi. Läimäytän itseäni kasvoille.
Tuntuu, että Ammon Hennacyn henki käy töytäisemässä teekuppini nurin ja julistaa: "Vapaaehtoinen köyhyys on välttämättömyys, sillä se estää radikaaleja muuttumasta porvareiksi". Kiitti Ammon. Luutuan teet pöydältä ja käyn täyttämässä (Marimekko-)mukini uudestaan.
Palaan kuultuihin keskusteluihin sakastissa siitä, kuinka toiset puhuvat ylpeillen korven kirkkokapinasta ja toiset kauhistellen pyörittelevät päätään. Ajattelen mahdollisuuksia. Ajattelen korpea. Ajattelen mahdollisuuksia korvessa. Olen kirjoittanut 10.maaliskuuta "Sitä hypistelee helmiä, toisen kirjoittamia. Kuten: ´Olen tuhopolttaja, valtakunnan asialla!´ja lainaukset Jack Londonilta osana saarnaa: ´- - ja vastapalveluksena te saarnaatte työnantajillenne metafysiikkaa josta he erityisesti pitävät. Ja heidän erityisesti rakastamansa metafysiikan laji on juuri sellaista metafysiikkaa joka ei uhkaa kapitalistista yhteiskuntajärjestelmää.´"
Käytän porvari-Cheekia ihan väärin ja häshtäggään #kukamuumuka
Tee on kylmää enkä osaa avata saamani harmonikan voimakkaan ummehtuneelta tuoksuvaa koteloa. Se murretaan auki. Jo ensi kesänä minä aion säestää metsäkirkoissa itse harmonikalla virret. Encorena tullaan aina kuulemaan vanhan virsikirjan virsi 440.
1. Jo vääryys vallan saapi
se huutaa taivaaseen,
se turmaa ennustaapi
vie kansat kurjuuteen.
Ken Herran oikeutta
nyt täällä julistaa,
ja ken vanhurskautta
nyt tahtois puolustaa?
2. Nyt viekas vilppi täällä
on noussut kunniaan,
on valhe vallan päällä
ja vääryys voimissaan.
Ei kuulla kurjan ääntä
ja köyhää sorretaan,
ja lainkin rikkaat vääntää
vääryyttä puoltamaan.
3. Kas, köyhän leivän syövät
nuo jumalattomat.
He viatonta lyövät
ja häntä vainoovat.
He kurjaa ahdistaapi
kuin käärme kiukussa,
korvansa tukkeaapi
tuon raukan huudoilta.
4. He armotonna veivät
osuudet orpojen.
He söivät lesken leivät,
on Herra nähnyt sen.
Hän vanhurskaasti kostaa
vääryydentekijät,
rankaisee ansiosta
nuo viekkaat ryöstäjät.
5. Vaan voitonpäivän kerran
vaivaiset näkevät,
vanhurskaus kun Herran
lyö väärät, väkevät.
Oi Herra, voimas näytä,
kansaasi armahda
ja hurskaan pyynnöt täytä
ja päästä vaivasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti